13.4. Maanantaina

Viimeinen viikko Pekingissä.

Aikaisin aamusta pääsimme lähihoitajien kanssa tutustumaan kampuksellemme kuuluvaan esikouluun, jossa esikoulun opettajiksi opiskelevat oppilaat suorittavat harjoittelunsa. Kiinassa siis 3-6-vuotiaana suoritetaan esikoulu. 3-vuotiaaksi lapset hoidetaan kotona, joko vanhempien tai yleensä isovanhempien toimesta.

Esikoulu oli todella siisti ja siellä oli todella paljon virikkeitä ja ohjattua toimintaa lapsille.

Opettajat/ohjaajat viettivät kokoajan aikaa lasten kanssa, osallistuivat rakenteluun, kannustivat lapsia tanssimaan ja laulamaan, leikkivät mukana.

Oli mielestäni ilo nähdä, etteivät hoitajat vaan seisoskelleet ja juoruilleet keskenään vaan olivat innostuneita ja heittäytyivät tilanteisiin 120%:sti.

Joni ja minä saimme osallistua 3-4-vuotiaiden ryhmän päivätoimintaan ja pääsimmekin leikkimään yhdessä lasten kanssa. Yhteistä kieltähän meiltä ei lasten kanssa löytynyt, vaikka kovasti he yrittivät välillä jotakin kertoa. Mutta näistäkin tilanteista selvittiin ilmein ja elein J

Lapset ovat erittäin eläväisiä, iloisia ja äärettömän rauhallisia ja tottelevaisia. Ehkä tunnelmaa rauhoitti leikkien aikana soiva musiikki ja aikuisten välitön läsnäolo.

Koska Kiinassa on pikkuhiljaa alettu ymmärtämään englannin kielen osaamisen tärkeys, aloitetaan nykyisin englanninkielen opiskelu jo heti 3-vuotiaana leikkien ja laulujen muodossa. Esikoulussa painotetaan  myös paljon taiteita, kuten laulua, tanssia ja maalaamista ja mekin Jonin kanssa pääsimme maalaamaan sormimaalausta.

Esikouluiästä alkaen aloitetaan myös Tai Chin harjoitteleminen. Ilmankos kampuksellamme Tai Chi sujui niin mutkattomasti opiskelijoilta. Tai Chi vaatii keskittymistä ja äärimmäistä oman kehon hallintaan. Jokainen liike, käden heilautus ja asento ovat äärimmäisen tärkeitä ja tarkkoja tehdä. Kämmenet pitää olla oikein päin ja käsi pitää viedä tarpeeksi läheltä korvaa…. Taitolaji. Onneksi esikoululaisilla liikkeiden tekeminen ei kuitenkaan ollut tarkkaa, kunhan vaan heilui matkassa.

Päivämme päiväkodilla päättyi ulkoiluun, yhdessä lasten kanssa pallotteluun ja lopuksi vielä yhteiskuvan ottamiseen oman ryhmämme kanssa.

 

 

14.4. Tiistai

Aamusta suuntasimme toiseen esikouluun, joka oli

julkinen päiväkoti. Tämäkin päiväkoti oli erittäin 

siisti ja viihtyisän oloinen. Virikkeitä oli lapsille tarjolla täälläkin valtavasti ja samalla tavalla taideaineita painotettiin. Tällä kertaa 

vierailumme oli lyhyt muutaman tunnin 

mittainen, joten näimme ainoastaan 

aamupäivän toimintaa.

 

 

 

 

  

Iltapäivästä suuntasimmekin taas kiertelemään Hutongeille ja ostamaan viimeisiä tuliaisia, eli minun kohdallani lisää teetä. Ihan vaan vinkiksi, jos olet matkaamassa Pekingiin niin, kun jää Nanluoguxiangin metroasemalta ja tulee ulos uloskäynnistä E, pääsee suoraan viihtyisälle Hutong kadulle. Shichahain pysäkiltä on myös erittäin lyhyt matka kyseiselle alueella ja tämän aseman vieressä on upea järvi, jonka ympäristössä kannattaa kierrellä.  

  

15.4. Keskiviikko

Tiistai-iltana meille selvisi, että meillä onkin vapaapäivä, tai ainakin lähihoitajilla ja autopuolen opiskelijoilla. Lähdin sitten kiertelemään kaupunkia autopuolen opiskelijoiden kanssa ja päätimme käydä katsastamassa pilvenpiirtäjiä, joita ei hirveästi Pekingissä oikeastaan ole. Samalla reissulla eksyttiin Seren kanssa shoppailemaan poikien mennessä pelaamaan biljardia. Noin tunnin verran odottelimme Seren kanssa poikien pelin lopettamista ja sillä aikaa kaupunkiin oli noussut hiekkamyrsky. Kun tulimme biljardiluolasta kadulle, katseltiin ympärillemme, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Koko kaupunki oli ruskean pölyn peitossa (sitä pölyä siis oli ilmassa todella paljon) ja ihmiset juoksivat kadulla suu peitettynä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hengityssuojalle olisi ollut käyttöä.

Olimme päättäneet käydä myrskystä huolimatta katsastamassa erään hienoksi kehutun kattoterassin. Parin metron vaihdon ja muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen totesimmekin, ettei kyseistä ravintolaa enää ole eikä itse asiassa koko hotellia, jossa sen kuului olla… Tämä on hyvin tyypillistä Pekingissä, joten aina jos olet suunnitellut meneväsi johonkin ravintolaan tai baariin niin kannattaa selvittää etukäteen onko sitä enää olemassa. N. 2km kävelyn jälkeen hiekkamyrskyssä päädyimme Hutongiin, jossa jo edellisiltana olin käynyt ja suuntasimme syömään jo meille tuttuun Great Leap Breweryyn.  Hutongissa kävelyn ja Mojitojen jälkeen suuntasimme takaisin hotellille.

16.4. Torstai

Aamusta me lähihoitajat suuntasimme paikalliseen korkeatasoiseen vanhainkotiin. Vanhainkoti oli todella siisti ja vanhukset olivat mielestäni erittäin virkeitä, osa vähemmän, osa enemmän. Vanhukset lauloivat yhdessä, pelailivat pelejä ja tuntuivat olevan erittäin eloisia. Vanhainkodissa nuorimmat olivat 80-vuotiaita ja vanhimmat yli 100. Vanhukset tuntuivat olevan kovin kiinnostuneita meistä ja ihastelivat meidän kasvojamme ja käsiämme.

Osalla asukkaista oli oma huone, osassa huoneista oli 3 asukasta. Hoitajat vaikuttivat kiireettömiltä, joka tietysti loi osaltaan kotoista tunnelmaa.

Pidimme vanhuksille pienen viriketuokion tuolijumpan muodossa. Lisäksi näytimme miten tanssitaan perinteistä letkajenkkaa ja valssia. Eräs asukas halusi kokeilla valssia ja Joensuun Joni sai tanssikaverin vietäväkseen. Virikehetken päätimme minun esittämään lauluun, Romanssiin, joka sai Joensuun Mirjan kyynelehtimään.

Vanhainkodin kattoterassilla oli puutarha, jossa he itse kasvattavat yrttejä, mansikoita ja vihanneksia, joita he käyttävät ruoanlaitossa. Lounastimme vanhainkodilla ja pääsimme maistamaan heidän kasvattamistaan yrteistä valmistettuja dumplingeja.

Päivän päätteeksi teimme pikaisen kierroksen paikallisessa sairaalassa oppaamme/järjestäjämme Dingin ohjaamana. Kiersimme vain pikaisesti sairaalan kerroksesta kerrokseen, joiden aulassa hän esitteli, mistä osastoista on kyse. Ihan hirvittävästi se ei kyllä poikennut suomalaisesta terveyskeskuksesta/sairaalasta. Emme hirvittävästi tällä kierroksella nähneet, mutta saimmepahan vähän käsitystä sairaalasta kiinassa. 

Torstai-iltana meille oli järjestetty läksiäisillallinen, johon osallistui taas koulun ylin johto. Pöydät notkuivat kiinalaisia ruokia ja pakko sanoa, että kyllä perinteinen kiinalainen ruoka on hyvää.

Illallisen jälkeen päätimme vielä muutaman opettajan ja oppilaiden kesken käydä katsastamassa Karaoke baarin. Sieltä sai vuokrattua huoneen omalle porukalle, jossa oli sohvat ja suuri telkkari/valkokangas (en edes ajatellut kumpi se oli)  ja karaoke laitteet ja kappaleita löytyi laidasta laitaan vanhimmasta uusimpaan englannin kielellä. Hauska ilta hyvässä seurassa.

17.4. Perjantai

Viimeinen päivä kiinassa. Tämä päivä oli varattu shoppailulle ja pakkaamiselle. Lähdimme aamupäivästä käymään vielä helmimarketilla (Pearl Market) tekemässä viimehetken ostokset ja lounastamassa Subwayssa. Iltapäivästä päätimme osan porukan kanssa mennä piknikille, koska oli niin hyvä sää. Haimme lähistöltä kaupasta hedelmiä, mansikoita, patonkia, vähän juotavaa, maustettuja kanafileitä, croisantteja ja menimme istuskelemaan lähi puistoon, jossa muutama pikkukiinalainen (lapsia tarkoitan) kävi heittelemässä meitä kukkien terälehdillä. Oli heidän mielestään ilmeisesti aika hauskaa, ja kyllähän se toki meitäkin vähän huvitti. Vihdoin ja viimein kun laukut oli kokonaisuudessaan pakattu, saikin alkaa jännittää paljonkohan siinä mahtaa olla liikaa painoa. Onneksi eräällä meistä oli matkassa matkapuntari, jolla saatiin laukut punnittua ja eihän sitä painoa ollutkaan kun 18 kg! Tämän jälkeen piti siirtää käsimatkatavaroista painavampaa ruumaan menevään ja kevyempää käsimatkaan.

Ilta päätettiin katsomalla leffa, The Woman in Black. Piristävä, kevyt reissun päätös ja nukkumaan meno leffa (huomaa sarkasmi äänessä).

 

18.4. Lauantai

Aikainen herätys ja lähtö.

Onnellisuuden tunne hiipi sisälle, kun tiesi, että vielä illalla sitä ollaankin kotona!

Lentomatka meni hyvin ja sain jopa vähän nukuttua. Ja laukkukin painoi 22kg, joten vieläkin olisi mahtunut tavaraa kyytiin.

Kun kone laskeutui Suomeen, lähestulkoon tärisin onnesta. Kotona ollaan! <3

Kaikin puolin hieno reissu, uusia kokemuksia ja tuli opittua paljon uudesta kulttuurista. Kiitokset tällaisesta reissusta kuuluu Amistolle, opettajille, Dingille, kiinan koululle, opettajille, oppilaille ja muille järjestäjille matkakumppaneita unohtamatta! Jospa se yhteistyö jossain muodossa vielä kyseisten koulujen välillä vielä jatkuisi.

-Kati-