Opiskelu lastenhoitoalalle Kiinassa

31.3. 

Haastattelimme Outokummun lähihoitajaopettaja Katrin kanssa vierailukoulumme englanninkielen opettajaa lastenhoitoalan koulutuksesta.  Tämä alla oleva on siis englanninopettaja  mrs Li:n (Lingling) kertomaa. Opettajia puhutellaan Kiinassa aina sukunimellä ja perään lisätään vielä sana lao shi (suomeksi tarkoittaa siis opettajaa). Kaikista yksityiskohdista en tässä mene ihan takuuseen, koska vieraalla kielellä vieraista asioista puhuttaessa väärin ymmärryksen vaara on  aina olemassa.

Opiskelu esikoulun opettajaksi (pre-school teacher, kindergarten teacher) kestää siis kolme vuotta. Kaksi vuotta teoriaa ja kolmas vuosi harjoittelua lastentarhassa. Opiskelijat ovat aloittaessaan 14-20-vuotiaita ja valikoituvat (jos oikein ymmärsin) opintoihin peruskoulun päättötestin perusteella. Vierailukampuksemme kouluttaa pelkästään ensimmäisen vuoden lastentarhanopettajaopiskelijoita Luokkia on yhdeksän ja opiskelijoita 301. Ryhmäkoko on siis suuri, esimerkiksi meidän luokallamme oli 32 opiskelijaa.

Opiskelijoina on vain tyttöjä. Kiinassa miehet eivät opiskele lastentarhanopettajiksi.

Noin puolet opiskelijoista tulee Pekingistä ja puolet muualta provinsseista. Kaukaa tulevat asuvat koulun asuntolassa, joka on samassa rakennuksessa opetustilojen kanssa. Opiskelu maksaa  pekingiläisiltä opiskelijoita 1615 rmb (= 270 €)/lukuvuosi ja muualta tulleilta 2800 rmb (= 465 €). Asuntolassa asuminen maksaa 750 rmb (= 125 €)/vuosi. Koululounas maksaa 8 rmb (1,30€). Vanhemmat maksavat lastensa koulutuksen. Opiskelijat eivät käy töissä vapaa aikana, vaikka lomaa onkin kuukauden verran talvella ja melkein kaksi kesällä.

Opiskelijat arvioidaan lukuvuosittain kirjallisilla kokeilla, paitsi tietenkin pianonsoitto, laulu yms. muulla tavoin. Kiinalaisen traditioon ja lastentarhaperinteeseen kuuluu vahvasti taide, siksi opiskelijat opiskelevat musiikkia (laulua ja soittoa), tanssia ja maalausta. Yleisten aineiden osuus (kiinan kieli, englanti, matematiikka, tvt,…) tuntuu olevan suuri  suhteessa ammatillisiin aineisiin. Kolmannen vuoden työssäoppimista ohjaa työpaikoilla oleva niin sanottu training teacher ja myös oppilaitoksen opettajat käyvät työpaikoilla ja pitävät sinne yhteyttä.

Haastattelemamme opettajan mielestä heidän koulunsa opiskelijat ovat hiukan laiskoja. Opettajan täytyy pakottaa opiskelijat tekemään töitä. Tältä ei kyllä opetusta seuratessa tuntunut. Opiskelijat  huolehtivat luokkansa siivouksesta itse. Hakevat itsenäisesti ruuan ja ruoka-astiat keittiöstä sekä vievät takaisin sekä siivoavat luokkansa. Myös opettajalle välineet ovat valmiina. Tietokone on avattuna jne. Opettaja vain marssii luokkaan sisään ja alkaa opettaa. Yleensä opetusta myös seurataan aika keskittyneinä. Varsinaista erityisopetusta ei koulussa ole, mutta opiskelija voi aina kysyä opettajalta apua tarvitessaan sitä.

Koulusta valmistuneiden opiskelijoiden on yleensä helppo työllistyä. Kaiken kaikkiaan mrs Li on sitä mieltä, että nyt hallituksen olisi aika panostaa ammatilliseen koulutukseen. Yliopistoihinhan jatkaa vain 18% peruskoulunsa päättäneistä.

Kun yhteistä kieltä ei ole ja opetuksen sisältöön ei voi paneutua, tunteja seuratessaan tulee kiinnittäneeksi huomionsa muotoihin ja tapoihin. Ei voi kuin todeta, että omat kansakouluajat tulee mieleen. Opettaja opettaa edessä. Opiskelijat vastaavat kysymyksiin, tekevät tehtäviä ja pieniä ryhmätöitä. Paljon luetaan yhdessä ääneen (luullakseni tärkeimpiä kohtia). Toki muutamia rennompiakin tunteja on ollut. Ehkä Joni ja Kati kertovat niistä lisää.

Paljon jäi vielä kysymättä. Esimerkiksi opetussuunnitelmasta, jatko-opintomahdollisuuksista ja palkkatasosta…

Kuva. Tässä on lukujärjestyksemme, Se eroaa kiinalaisen ykkösvuoden opiskelijan lukujärjestyksestä siten, että heillä koulu alkaisi jo kahdeksalta. Tuohon lounastauolle meille suunniteltujen aktiviteettien sijaan, heillä olisi itsenäistä työskentelyä esim. pianon soiton harjoittelua tai muuta vastaavaa.

Sosiaali- ja terveysalan opettaja Outi