Viikonloppu

27.3. Pe-ilta

Kolme taksia lähti hotellilta panimo ravintolaan (Great Leap Brewing), mutta ainoastaan kaksi taksia löysi perille. Kati sitten kahden muun oppilaan kanssa löysi tiensä toiseen ravintolaan, jossa maisteltiin hampurilaista ja pizzaa. Siellä meitä palveli paikallinen Antti Tuisku (näytti siis aivan Antilta) ja vieläpä lauleskelikin tiskin takana. Joni oli niiden onnekkaiden joukossa, jotka löysivät tiensä panimoravintolaan ja ruoka sekä juoma oli ollut maittavaa. (Kati on hieman katkera).

28.3. La

Klo 11.00 lähtö Kiellettyyn kaupunkiin. Metro alle ja menoksi. Sää suosi meitä ja lämpötila oli lähemmäs +20 jo heti aamupäivästä. Käytiin tutustumassa Taivaallisen rauhan aukioon ja sen jälkeen suunnattiin tien toiselle puolelle Kiellettyyn kaupunkiin. Kielletty kaupunki on todella suuri ja mikäli siellä haluaa kiertää mahdollisimman paljon niin kannattaa sitten aikaakin varata paljon.  Kielletyn kaupungin takana on mukavan näköinen puisto (Jing Shan Park), jolla on kukkula, jonka päällä on jokin ”temppeli?”. Sinne ei enää jaksettu lähteä kävelemään, mutta sieltä olisi varmasti hyvät näkymät kaupungin ylitse, eli se pitää käydä vielä testaamassa. Kielletyn kaupungin pohjoispuolen portilla tarjotaan myös kiertoajeluja Hutongiin, jollainen varmaan pitää myöskin vielä testata. Rentoutumisilta ja ajoissa nukkumaan sillä jatkuva liikkeellä olo ja univelat painavat ja meinaa olla flunssaa ilmassa.

29.3. Su

Sunnuntai jatkuu rennommissa merkeissä, lähinnä vaan kaupassa käynti ja Itäväylä-lehden toimittajan kanssa tapaaminen. Hän halusi haastatella meitä lehteen sillä he olivat yhtä aikaa Pekingissä lukijamatkalla. Illallisella hotellin vieressä sijaitsevassa Kiinalaisessa ja syötiin mm. sammakonreisiä ja meduusaa. 

Ensimmäisen viikon jälkeisiä ajatuksia:

Haastattelua annettaessa pohdimme, että ihan hirvittävän paljon emme ole saaneet opiskelusta irti ammatillisessa mielessä. Opiskelu täällä paikallisessa ammattikoulussa on erilaista kuin suomessa. Kaksi päivää tällä viikolla siis ehdimme tutustua paikalliseen kouluun, jossa opiskellaan esikouluopettajiksi. Oppilaat ovat 14-17vuotiaita tyttöjä. Ilmapiiri koulussa on suhteellisen rento ja iloa ja naurua riittää.

Täällä opettaja on arvostetussa asemassa sillä esim. tunnit alkavat tervehtimällä opettajaa seisten, jonka jälkeen opettaja antaa luvan istua alas. Kun oppilaat vastaavat opettajalle, ensin viitataan ja luvan saatuaan noustaan ylös ja vastataan. Tunnin päätteeksi oppilaat kiittävät opettajaa seisten. Oppilaat syövät luokassa ja he itse käyvät keittiöstä hakemassa isot ruoka-astiat, josta annostelevat itse ruokansa. Englanninkielen osaaminen on aika heikkoa, joten kiinankielisistä tunneista ei kovinkaan paljoa päästä perille. 

Peking itsessään on todella suuri kaupunki, mutta suurkaupungin luksus uupuu. Metrolla liikkuminen on hidasta ja ahdasta, mutta autolla liikkuminen vieläkin hitaampaa. Ihmisiä on ruuhka-aikoina (ja muutenkin) paljon.

On ollut ilahduttavaa huomata, miten paljon ihmiset viettävät aikaa puistoissa vauvasta vaariin.  Vanhukset tuntuvat olevan virkeitä ja he pelailevat puistoissa pelejä, jumppailevat, tanssivat, laulavat jne. Muutenkin ihmiset näyttävät viettävän aikaa puistoissa venytellen, tekemällä ”Kung Fu?” liikkeitä, tanssivat isoissa ryhmissä ja lennättelevät leijoja. Täällä on ihan normaalia laulaa kävellessä taikka puistossa jollekin puulle sekä heilutella käsiä ja venytellä lähestulkoon missä tahansa.

Vaikka täällä englanninkielen osaaminen on heikkoa, ovat ihmiset silti avuliaita, sillä ne, jotka edes hitusen puhuvat englantia, ovat tarjonneet apuaan pyytämättä ja ne, jotka eivät ymmärrä yrittävät kuitenkin ymmärtää ja auttaa.

Viikko on tuntunut aika pitkältä, vielä 3 viikkoa edessä…

Lähihoitajaopiskelijat Kati ja Joni